No niin, animen kesäkausi koputtelee jo ovelle (jotain on jo tainnut peräti alkaakin), joten muodikkaasti on aika tehdä omakohtainen katsaus jälleen yhden animekauden tarjontaan. Sanottakoon omasta puolestani että kevätkausi oli… Paras animekausi miesmuistiin. Oikeasti. Tarjontaa riitti varmasti jokaiseen makuun: Oli Lupinia omaperäisellä animaatiolla, hyvin kirjoitettua draamaa, Yoko Kannon jazzia (slurp!), shounenmättöä, asepornoa, sengokupaskaa ja vaikka mitä muuta. Minä ainakaan en kehdannut valikoiman kokonaistasosta valittaa, vaikka toki joukossa oli yksittäisiä huteja. Uskallan jopa väittää, että kevätkautta tullaan vielä tulevaisuudessa muistelemaan samalla lämmöllä kuin millä wanhat sedät muistelevat, sanotaan vaikka vuotta 1995.
No mutta, eikös tämän pitänyt olla kesäkauden previkka, eikä kevätkauden hehkutusta? Hilijoo siellä takana, olen tulossa siihen. Minun teoriani on että koska kevätkausi oli niin loistokas, japanilaiset tajusivat sen ja päättivät että Kosminen Animelaadun Karma on pidettävä tasapainossa, ja vastaus oli kesäkausi 2012.
Kyllä, väitän että kesäkausi on roskaa. Puhdasta roskaa. Kyllä, listalla on pari sarjaa jotka kiinnostavat edes etäisesti, mutta kokonaisuutena koko kausi tuntuu olevan taas vaihteeksi täynnä otakumoskaa. Olisin toivonut kevätkauden jälkeen tuleviltakin kausilta jotain vähän enemmän, varsinkin kun se otakumoska mitä kesällä näytetään ei vaikuta edes kovin lupaavalta. Tai ehkä ja olen vain katkera ettei kaudella ole ainuttakaan superrobottisarjaa ja *mutinaa mutinaa*.
Moyashimon Returns: Muistan tykänneeni Moyashimonista kun sen aikanaan näin, ja jos toinen kausi tarjoilee samaa kuin ensimmäinen niin olen tyytyväinen. Tekijäkaartikin näyttää äkkiseltään vilkaistuna melko muuttumattomalta ensimmäiseen kauteen verrattuna. Jatkoon menee.
Muv-Luv: Sovitus light novellista joka perustuu paskaan eroge:hen. Jos äskeinen ei vielä vakuuta, niin ohjaajan Takayuki Inagakin aiempia töitä ovat Rosario+Vampiret (jotka ovat roskaa), Desert Punk (joka on roskaa) sekä Baby Princess 3D (joka sulattaa naamat). Vieläkö joku uskaltaa olla toiveikas? Ihonmyötäiset puvut=om nom nom ja Satelight on hyvä studio, mutta ilmassa ovat kaikki katastrofin merkit.
Sword Art Online: Jo pelkästään sen että tämä tulee saman kirjoittajan kynästä kuin Accel World pitäisi kertoa kaiken tarpeellisen, mutta mikäli se nyt ei vielä argumenttina vakuuta niin ohjaaja Tomohiko Iton repertuaarin ainoa varsinainen ohjaustyö on Occult Academy (joka kuulemma ei ollut erityisen hyvä). A-1 Picturesilla on aika hyvä track record sarjojen suhteen, mutta huonosta materiaalista on hankala edes hyvän ohjaajan saada mitään irti, ja sen perusteella mitä minä tiedän niin SAO on umpigeneerinen fantasiatoimintasarja muutenkin.
Kingdom: Sengoku aikakauden sarja. ’Nuff said. Seuraava!
Yuruyuri♪♪: EVVK.
Chouyaku Hyakunin Isshu: Anime joka perustuu (hyvin löyhästi) Chihayafurusta tutun karuta -pelin 100. runon alkuperiin ja muodostumisiin. Japanin historia ei ole intressilistani kärjessä, mutta ohjaamaan on saatu Kasai Kenichi, jonka repertuaariin kuuluu laadukasta joseita kuten Nodame Cantabilen sekä Honey and Cloverin ekat kaudet. Jos historia kiinnostaisi, niin olisin hyvin toiveikas.
Dakara Boku wa, H ga Dekinai: Geneerinen seksikomedia, versio ??? Tätä laatuahan piisaa.
Koi to Senkyo to Chocolate: Jälleen yksi eroge adaptaatio, tällä kertaa asialla OreImon ja Haganain tekijät. Setting sentään vaikuttaa edes etäisesti originaalihkolta.
Natsuyuki Rendezvous: noitaminA tekemässä joseita? Sold! Eikä juonikuvauskaan täysin turhalta kuulosta. Puikoissa on otaku-pander roskaa kuten Koihime Musoun tai YuruYurin tuottanut Dogakobo, mutta toisaalta ohjaajan pallilla istuu Kurenain ohjannut Kou Matsuo joka on ainakin omien muistikuvieni mukaan kompetentti työssään.
Dog Days 2: Blgrrrhgk. Nähtävästi japanilaiset otakut tykkäsivät siinä määrin että toinen kausi kannatti tuottaa. Ensimmäisen kauden ensimmäisen jakson perusteella en voi ikimaailmassa ymmärtää miksi ihmeessä.
Horizon 2: Minulla on henkilökohtainen vihasuhde Horizoniin. Ensimmäistä kautta katselin ihmeen kaupalla muistaakseni peräti kahdeksan ensimmäistä jaksoa, minkä jälkeen murruin lopullisesti. En muista pitkään aikaan nähneeni yhtä epäkompetentisti kirjoitettua sarjaa yhtä epäpidettävällä päähahmolla ja yhtä käsittämättämällä juonella. Vuoden tarkistuslista-anime, hyvä herrasväki. Juuri tämä. Mikäli ensimmäinen kausi yhtään mitään kertoo, kiertäkää kaukaa.
Oda Nobuna no Yabou: Ei vain yksi, vaan kaksi sengoku aikakausianimea tällä kaudella?! SEURAAVA! (Ettekä muuten varmasti ole nähneet aiemmin sengoku sarjaa jossa Oda Nobunaga onkin söpö moetyttö, ettehän? Japani… Ole kiltti ja lakkaa yrittämästä tämän konseptin kanssa.)
Binbou-gami ga!: Minulla ja japanilaisella komedialla on vähän hajonneet välit. En ole enää aikoihin jaksanut nauraa animekomedioille kuin satunnaisesti, enkä muista nauraneeni ainakaan Binbou-gami mangalle kun sitä joskus chapterin verran luin. Ohjaaja Yoichi Fujitalla on kokemusta ainakin komedian ohjaamisesta Gintaman osilta, joten voisi ainakin toivoa että se komediapuoli on toteutettu hyvin. Ans kattoo ny.
Hakuouki: Reimei-roku: Kauden pakollinen bishounenanime, käsittääkseni jatko-osa. En ole itse aiempia kausia nähnyt, mutten muista kenenkään niitä ainakaan kehuneen.
Tari Tari: Hanasaku Irohan perillinen… Ilman Mari Okadaa! Ohjaaja Masakazu Hashimoton repertuaariin kuuluu lähinnä vain Professor Layton elokuva. Ei herätä liiemmin toiveita.
Ebiten: Kauden pakollinen otakureferenssikomedia. Pffffffffffft.
Kono Naka ni Hitori, Imouto ga Iru: Kiss x Sisin ohjaajan tuore light novel adaptaatio animen jatkuvasti kasvavaan insestirepertuaariin. Voi hyvä jumala, antakaa niiden jo loppua! Antakaa niiden jo loppua…
Campione!: Tavallinen koulupoika saa supervoimia kauniin tytön muodossa. Kuulostaako tutulta? Mikäli ympärikliseinen konsepti ei karkota, niin ohjaaja Keizou Kusakawan meriitteihin kuuluu mm. Nanohan toinen ja kolmas kausi, Sekireit sekä Ro-Kyu-Bu. Kaiketi noita voinee pitää meriitteinä? Katsokoon ken uskaltaa.
Kokoro Connect: Previkkakuvan perusteella olisin voinut vannoa katsovani K-Onia (mikä johtuu samasta hahmosuunnittelijasta) ja olin jo valmis juoksemaan kukkuloille, mutta ilmeisesti kuulopuheiden mukaan kyseessä ei olisikaan moesarja, vaan body switch draama ilman hentaita. Kiintoisaa.. Ja puikoissa Bee Trainin porukkaa… Perun puheeni, saa juosta!
Rinne no Lagrange 2: En katsonut ensimmäistäkään kautta, jotei ei ole syytä katsoa tätäkään.
Joshiraku: Tämä itseasiassa kuulostaa varsin kiinnostavalta: Joukko tyttöjä toimii kirjoittaja Kouji Kumetan välikappaleina tämän jauhaessa paskaa eri asioista. Jos kirjoittajan nimi ei ole tuttu, niin herra tunnetaan parhaiten Sayonara Zetsubou Senseistä, mikä lupaa ainakin kiintoisia keskusteluja. Jaksaako tämä sitten kiinnostaa loppupeleissä tai onko läppä oikeasti hauskaa on asia erikseen.
Hagure Yuusha no Estetica: Harvinaista kyllä, juonisynopsi kuulostaa melko kiinnostavalta: Kansainvälinen organisaatio taistelee demoneja vastaan ja päähenkilö tuo meidän maailmaamme demoniprinsessan tai jotain sinne päin. Kuulostaa ihan hyvältä, mutta sitten katse kääntyy tekijälistaa kohti… Studio Armsin repertuaariin kuuluu etupäässä Queen’s Blade sarjat (joiden parissa pitkin hampain myönnän viihtyväni). Okei, ei tässä hätää, kaikkea ei ole vielä menetetty. Mutta mutta, ohjaajan pallilla istuu herra nimeltä Rion Kujo, joka on vastuussa etupäässä hentain ohjaamisesta, ja sellaisista klassikoista kuin Samurai Harem ja Ikkitousen. Nyt aletaan jo olla syvässä suossa.
La Storia della Arcana Famiglia: Katsotaanpa… Meillä on JC Staff tekemässä käänteishaaremia joka perustuu tytöille suunnattuun deittisimulaattoriin. Jjjjjjjjep, vaikka konseptissa sinänsä ei olisi mitään vikaa (mitä tässä tapauksessa ei voida edes sanoa) niin JC Staff onnistuu varmasti kusemaan kaiken. Ei mitään uutta auringon alla.
Aruvu Rezuru: Hassu nimi poislukien, kyberavaruuteen kadonneen pikkusiskon etsintä kuulostaa ihan jännältä… Tai kuulostaisi ellei ruorissa olisi täydellisen epäpätevä studio Zexcs ja nyyppäohjaaja Yuu Yamaguchi.
Jinrui wa Suitai Shimashita: En vieläkään oikein tiedä mitä tämä on. Ilmeisesti keijut asuttavat maapalloa ja ihmiset ovat rappiolla, ja sitten ihmisten ja keijujen rotujen välinen sovittelija saapuu maapallolle ja.. En tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, enkä edes tiedä onko tämä komediaa vai draamaa vai mitä (huhupuheet kertovat surrealistisesta komediasta). AIC on, tai ainakin oli, minun kirjoissani kohtalaisen hyvä studio, ja ohjaajan puikoissa heiluu Seiji Kishi, joka on ohjannut mm. Angel Beatsin, Seto no Hanayomen ja Sunredin. Tämän perusteella voidaan olettaa, että jos sarja on draamaa ja sen ohjaa Kishi, se haisee, mutta jos se on komediaa, se on vähintään pätevää.
Chitose Get You!!: 4koma adaptaatio, ’Nuff said.
Puuh, siinä taisi olla kaikki. Erinäinen määrä OVA jaksoja toki on vielä noiden lisäksi, mutta katsotaan niitä sitten erikseen jos tarvetta on. Tarkempia mietteitä sitten kiinnostavista sarjoista kunhan ne alkavat varsinaisesti, ja myös vähemmän kiinnostavista riippuen siitä mitä vaivaudun katsomaan ja saako niistä edes hyvää läppää irti.
Jäärän turinat 