Skippasin Sankarean sen alkaessa armotta. Juonikuvaus ei herättänyt minkäänlaisia toiveita, ohjaaja Mamoru Hatakeyama on ohjannut aiemmin pelkkää hentaita, ja manga vaikutti aivan kammottavalta sen ensimmäisen chapterin perusteella mitä selailin läpi. En edes oikeastaan edes tiedä mikä kosminen voima ajoi minut tarttumaan animeen näin myöhään, kun sarja on jo melkein lopussa. Ehkä internetissä kiertävä positiivinen pärinä sarjaa kohtaan auttoi, tai se kun kuulin että sarjaa on ollut käsikirjoittamassa myös Baccanosta ja Durararasta vastannut Noboru Takagi. Kuka tietää, mutta olen kuitenkin iloinen että päätin sarjaan tarttua. Sankarea on nimittäin ihan kiva pläjäys.
Se mikä Sankarean pelastaa kaikelta muulta hötöltä on hyvä ohjaus. Itse asiassa Sankarea on yksi parhaiten ohjatuista sarjoista joita kevätkaudella alkoi, ja kilpailu sillä saralla on ollut kovatasoista. Homma toimii hyvän ohjauksen ansiosta paremmin kuin sillä olisi mitään oikeutta toimia. Tunnelmaa luodaan onnistuneesti valjulla värimaailmalla, ja vaikka sarjaa on tekemässä jonkin verran Shaftin porukkaa, niin kameratyöskentely ei ole lähellekään yhtä levotonta tai tarpeetonta kuin keskiverrossa Akiyuki Shinbon työssä. Hahmokemiakin toimii, vaikka periaatteessa hahmot ovat hyvin stereotyyppisiä tapauksia. Hyvä käsikirjoitus auttaa paljon, samoin se että esimerkiksi Rean kotioloja oikeasti näytetään eikä niistä vain kerrota. Olen viime vuosina tosissaan ärsyyntynyt siihen että kaikki on animessa pakko kertoa eikä näyttää, vaikka kyse on visuaalisesta mediasta.
Kontrastit ovat paikoin tosi nättejä
Mutta ei hätää, kyllä Sankareassa niitä ongelmiakin tuntuu piisaavan. Vaikka ohjaus toimii hyvin, niin genre ei oikein pysy hallussa. Ensimmäisten jaksojen perusteella Sankarea vaikuttaa zombinörtin ja tukahdutetun hienostotytön väliseltä rakkaustarinalta kauhuelementeillä varustettuna, mutta pian tarina heittää häränpyllyä ja sarjasta ainakin uhkaa tulla magical girfriend -sarja. Seiskajaksossa jopa vihjataan kolmiodraamaelementeillä. Kolme noinkin eri genreä yhdessä, näin lyhyessä sarjassa ei toimi, ja se tekee juonesta hieman skitsofreenisen oloisen. Ikään kuin sarja ei osaisi päättää mitä se haluaa olla. Lisäksi se, että seiskajakso oli silkkaa filleriä, ei oikein nostata toiveita.
Ja sitten Wanko. Voi luoja Wanko (olenko ainoa jonka korvaan Wanko kuulostaa koiranpennun nimeltä?). Oikeasti, minulla ei ole fanipalvelua vastaan mitään per se, mutta pelkkä fanipalvelu fanipalvelun vuoksi vain häiritsee juonenkuljetusta ja tunnelmaa, ja Wankon rooli ainakin sarjan alkupuolella on olla pelkkä kävelevä fanipalvelupakki. Ugh! Kolmosjaksosta lähtien jostain syystä fanipalvelun määrä nousi muutenkin eksponentiaalisesti aiempaan nähden. Olettaako ohjaaja ettei katsojien mielenkiinto pysy muutoin?
Vähemmän tätä!
Myös Rea tuntui menettävän kaiken hahmonsa ja luonteensa zombifikaation myötä, mikä sattuu entistä enemmän kun hahmoa kerta vaivauduttiin alussa rakentamaan ja katsojalla oli jokin syy oikeasti välittää siitä mitä hahmolle tapahtuu.
Eikä edes puhuta siitä että seiskajakso oli silkkaa filleriä.
Loppujen lopuksi, seitsemän jakson jälkeen kaikesta huolimatta jo vähän harmittaa että sarjaa on enää kuusi jaksoa jäljellä. Olettaen että ohjaus pysyy edelleen yhtä vahvana kuin aiemmin ja pääjuoni saadaan taas tarinan keskiöön niin satunnaiset tyhmyydet ja kerronnan epätasaisuudet voi hyvinkin antaa anteeksi. Aion maratoonata sarjan loppuun kunhan loput jaksot ovat ulkona, palataan sitten uudestaan asiaan katsomaan pysyykö laatu tasaisena myös sarjan jälkimmäisellä puoliskolla.
Jäärän turinat 